Ensin ajattelin, että en pidä lomaa ollenkaan.

Sitten ajattelin, että ehkä sittenkin pidän, mutta siinä ohessa voisin vähän vilkuilla työsähköposteja.

Ensiksi mietin viikkoa, sitten kahta. Lopulta kahdesta tulikin kolme. Tuli juuri sen pituinen loma, että töihin palatessa olen virtaa ja ideoita täynnä! Koko aikana en miettinyt työasioita kuin pieniä, ohimeneviä hetkiä. Lähinnä silloin, kun huomasin jonkin idean lähtevän versomaan mielessäni.

Miksi on niin vaikea myöntää itselleen vapaus nollata pää? Miksi on niin vaikea uskoa, että maailma ei kaadu siihen, jos muutaman viikon miettisinkin ihan muita asioita? Niitä tärkeimpiä. Viettäisin aikaa läheisteni kanssa ilman, että takaraivossa jyskyttää jokin tekemättä oleva asia. Viettäisin ennen kaikkea aikaa itseni kanssa, antaisin itselleni luvan olla olematta ”hyödyllinen”. Luottaisin siihen, että mitään maailmaamullistavaa ei ehdi tapahtua muutaman viikon aikana, vaikka lomailenkin. Luottaisin siihen, että maailma pyörii radallaan sittenkin, vaikka omat näppini upotankin kuumaan hiekkaan ja varpaani uitan ryppyisiksi merivedessä.

Olen kiitollinen tästä kesästä.

Taputan itseäni olalle – että uskalsin unohtaa kaiken ja keskittyä oleelliseen.

Ihanaa lomaa sinulle, jolla on vielä lomat pitämättä.

Ihanaa arkea sinulle, jonka loma on takana ja mieli täynnä uusia ideoita.

Ihanaa elokuuta!