Sovimme siskoni kanssa viikko sitten sieniretkestä. Päätimme päivän ja merkkasin sen ihan virallisesti kalenteriinkin. Asiahan on niin, että ne asiat jotka ovat kalenterissa, niin ne ovat niitä virallisia menoja!

Niin oli tämäkin. Pakkasimme eväät ja lähdimme metsään heti aamusta. Kantarellit, tatit ja suppilovahverot loistivat poissaolollaan, mutta keräsin korillisen kangasrouskuja, joita sitten illan ryöppäsin. Vaikka saalis jäi melko yksipuoliseksi, niin metsä antoi taas parastaan. Mielenrauhaa, löytämisen iloa, yhdessäoloa – eväsretkeä unohtamatta! Aivot saivat happea ja mieli virkeni raikkaassa ilmassa. Aurinkokin ilahdutti aika ajoin läsnäolollaan ja keli oli mitä mainioin juuri tähän tarkoitukseen.