Elämässä on helpompia aikoja ja sitten niitä haastavia, kun joutuu itselleen päivittäin kertomaan – sinä riität.

Tottahan on niin, että teen näitä kortteja kaikille, jokaiselle tuntevalle ihmiselle. Mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että kuvatessani ja tekstejä miettiessäni niihin tottakai heijastuu erityisesti sen hetkinen oma olotilani varsin vahvasti. Viime syksynä kortteihin heijastui rauha, nyt keväällä niihin taas heijastui ilon etsiminen. Tässä uusimmassa Tuomi-kortissa muistuttelen tselleni, että kun olen rehellinen itselleni, niin riitän tällaisena, kuin olen.

Tämän kortin tarina.

Minä olen aivan tavallinen ihminen, sinä olet aivan tavallinen ihminen. Riittämätön ihminen ja riittävä juuri sellaisena. Riittää, että haastaa itsensä, tutkiskelee itseään, näkee asioiden taustat ja mistä asiat johtuvat. Yrittää ymmärtää, itseään ja toista. Ei rankaise itseään siitä, jos toisinaan käyttäytyy huonosti tai sortuu opittuihin käytösmalleihin, vaan pyrkii näkemään toimintansa ja korjaamaan käytöstään.

On tärkeää muistaa, että ihminen tekee virheitä. Vaikka olisi kuinka oppinut ja viisas. Vaikka kuinka olisi astellut henkisen kasvun polkua ja opetellut tuntemaan itseään. Kuinka helppoa onkaan palata vanhaan tuttuun. On tärkeä osata nähdä tiessä se risteyskohta, jossa toinen polku vie totuttuun käytösmalliin ja toinen taas kohti uusia toimintamalleja. On risteyksessä seisovan omalla vastuulla kumman tien valitsee.

Kunnioita muita, niin tulet kunnioitetuksi. Kunnioita itseäsi, niin tulet kunnioitetuksi. Ole ystävällinen, reilu, rehellinen ja pidä puolesi.

Ja muista, että kaikissa suhteissa, ja elämässä yleensäkin, on eri asia kunnioittaa, kuin kumarrella.

Sinä riität.