Tänään minulta kysyttiin miksi yhdistän korttieni teksteihin juuri luonnon.

Muu ei ole käynyt mielessänikään. Ennen kuin mitään muuta tiesin, niin sen tiesin, että tässä maassa parasta on sen ihmiset ja luonto. Erityisen parasta on, kun ne kaksi yhdistetään. Suomalainen on metsästä syntynyt, kuusen kasvattama, järvivedellä juotettu ja metsän antimilla syötetty. Vaikka asuisimme kaupungissa, niin luonto on silti läsnä. Se on meidän rikkaus. Terapeutti, jolle maksuksi riittää mielenrauha ja se, että vie roskat mennessään.

Kuusen kasvattama ihminen on ajoittain kovasti yksinkertainen ja no – inhimillinen. On niin kovin helppo pysytellä oravanpyörässä, juosta tehtävästä toiseen, huokailla, että kun ei mitään ehdi, kun niin on kiire. Lopulta kun ajan hermolla tasapainotteleva ihminen huomaakin, että kiire ei tekemällä lopu, niin silloin tulee kiire kuusen luokse. Metsässä mieli rauhoittuu ja asiat menevät mittasuhteisiin. Kun nyt tässä vain istun kivellä ja hengittelen, kuuntelen siritystä ja sirkutusta, suojaudun hyttysiltä, haistelen tuomen lempeitä kukkia ja tunnen kaiken tämän rauhan ja lempeyden. Sillä jaksan taas.

Tämän toukokuun vihreys ja lämpö tuli nopeasti. Tämän toukokuun vihreys tuntuu juuri tänä vuonna erityisen rakkaalta. Kiitos valo. Kiitos elämä.