Lupaan tehdä sinut onnelliseksi loppuelämäsi jokaisena päivänä, sanoi ihminen toiselle, kun kihlasormuksen sormeen pujotti.

Eräänä päivänä sain ystävältäni päiväkahvikutsun. Tämä ystäväni on se, joka on kuunnellut, tukenut ja jaksanut minua vaikeimpina uupumuksen hetkinäni. Hän on ihminen, joka kuuntelee ja tukee, vaikka ei aina ymmärtäisikään. Hän on ihminen joka ei syytä, mutta kyseenalaistaa ja herättää ajattelemaan. Sellainen on hyvä ystävä ja monesti mietin, muistanko itse olla hänelle yhtä hellä ja hyvä.

Tuona päivänä menin ystäväni luokse päiväkahville. Mielen päällä pyöri huoli uupuneesta lähimmäisestä. Kuinka voisin hänen elämäänsä tuoda onnea? Mitä voin tehdä, että hän olisi onnellinen? Miksi mikään mitä tein, ehdotin tai yritin ei tuntunut tuovan onnea?

Silloin ystäväni kehotti minua katsomaan videon. Videolla mies kertoi vaimonsa toteamista viisaista sanoista. Tarkalleen en noita sanoja muista, mutta päällimmäisen ajatuksen kyllä.

Me ihmiset emme lopulta voi vastata kuin omasta onnellisuudestamme. Minä tiedän oman onneni tilan, sinä tiedät sinun. Jos olet väsynyt, uupunut tai masentunut – voin ilahduttaa sinua lähettämällä kirjeen. Voin saada sinut nauramaan tekemällä epäonnistuneen kärrynpyörän tai imitoimalla melko onnistuneesti tunnettua julkisuuden henkilöä. Voin saada sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi halaamalla sinua. Voin tuottaa sinulle hyvää mieltä kiittämällä sinua kaikesta siitä mitä olet tehnyt hyväkseni. Voin saada sinulle aikaan lämpimiä tunteita kertomalla miten paljon merkitset minulle. Minä voin tuottaa sinulle hyvää mieltä sanoin ja teoin, mutta onnelliseksi minä en voi sinua tehdä.

Minua lohdutti ymmärtää tämä asia, sillä olen aika paljon elämässäni kantanut murhetta toisten ihmisten onnellisuudesta. Helpotti ymmärtää, että voimme tuoda läheistemme elämään omalla käytöksellämme iloa, surua, riemua, levollisuutta, rakkautta, vihaa, pelkoa, lohtua tai epätoivoa. Voimme luoda omalla käytöksellämme, sanoillamme ja teoillamme pieniä hetkiä, joista muotoutuu kahden ihmisen välinen side. Sanoillamme ja teoillamme voimme kannustaa etsivää kohti oman onnensa polkua, mutta lopulta tie sinne pitää jokaisen löytää itse.

Onnellisuus rakentuu ihmisen omista kokemuksista, valinnoista, uskalluksesta ottaa vastuu omista teoistaan ja rohkeudesta tarttua elämässä hyvää mieltä ja omaa kehitystä tukeviin asioihin. Onnensa kadottanutta ihmistä läheltä seuraavan läheisen on välillä vaikea muistaa, että uupunutta ja etsivää ihmistä ei voi selästä työntää kohti onnellisuutta.

Minun rakkauteni sinuun ei vähene, vaikka annankin sinun etsiä oman onnesi. Minun rakkauteni sinuun ei vähene, vaikka vain kannustan sinua luottamaan itseesi ja löytämään onnesi, enkä yritä etsiä sinun onneasi sinun puolestasi. Tiedäthän, että tekisin sen, jos siihen pystyisin? Muistathan, että sinun onnesi voit löytää vain sinä itse? Uskallathan lähteä onneasi kohti? Luotathan, että olet sen arvoinen?

Minä lupaan tehdä parhaani, että olosi olisi turvallinen loppuelämäsi jokaisena päivänä. Minä lupaan tehdä parhaani myös niinä päivinä, kun tuntuisi helpommalta vain luovuttaa. Minä lupaan ottaa vastuun teoistani, minä lupaan ilahduttaa sinua, minä lupaan yrittää ymmärtää sinua silloin, kun sinä väsyt. Minä lupaan kiittää sinua, kun sen ansaitset ja olla sinulle ystävällinen ja kunnioittava. Minä lupaan pitää huolta sinusta loppuelämäsi jokaisena päivänä. Mutta onnelliseksi minä en sinua voi tehdä.

Minä pidän huolen omasta onnestani, pidä sinäkin omastasi. Etsi iloa, niin löydät onnen.