Mökkiläinen pääsi kuusen katveesta suurkaupungin sykkeeseen! Olen viettänyt viimeiset pari päivää Helsingissä, pyöräillyt ympäri kaupungia ja vieraillut putiikeissa korttieni kanssa.

Tiedättekö, se on jännittävää!

Eikö olekin helppo ajatella, että tällaiset tilanteet ovat kaikille muille aina niin helppoja? Itse joudut vetämään henkeä useammankin kerran, ennen kuin astut kynnyksen yli ja avaat suusi. Lohdutuksen sana täältä – et ole yksin.

Olen pitänyt erästä ystävääni erityisen rohkeana ja supliikkina. Olen ajatellut, että hän menee tilanteeseen kuin tilanteeseen ja on kuin kala vedessä. Kun tämä ystäväni kertoi, että vastaavat tilanteet jännittävät ja rohkeutta joutuu hakemaan ihan tosissaan, niin olin totisesti yllättynyt! Ja helpottunut. Me kaikki olemme vain ihmisiä. Jopa ne kaikki supliikeimmat ja räväkimmät ihmiset jännittävät ja miettivät, että kelpaanko. Samat tunteet meillä jokaisella, enemmän tai vähemmän.

Jännittävissä tilanteissa yritän miettiä, että mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua. Sitten mietin, että onko todennäköistä, että niin tapahtuisi. Yleensä totean, että ei ole. Sen jälkeen olen vapaa astumaan kynnyksen yli, ihan vain minuna. Jännittäjänä, rohkeana, asiastaan varmana, tukka tuulen tuivertamana. Ihmisenä, joka tietää mitä tekee. Ja se riittää.

Kiitos Helsinki, tästä on hyvä jatkaa. <3