Suru koskettaa meitä kaikkia.
Suru myös säikäyttää. Surevan kohtaaminen saattaa tuntua vaikealta. Monesti surija saattaa kokea jäävänsä yksin juuri sillä hetkellä, kun tukea eniten tarvitsisi.

Omassa elämässäni olen huomannut, että tunteista puhuminen ja aito kohtaaminen saattaa tuntua vaikealta. Sitä huomaa miettivänsä, että olenko tarpeeksi läheinen, jotta voisin lähestyä ja ottaa osaa suruun. Etten vain tunkeilisi. Usein olen kuitenkin saanut kuulla myös sen, että monesti osanotto ja sen välittäminen saattaa jäädä ajatuksen tasolle, koska tuntee itsensä tunkeilevaksi. Ja kun tarpeeksi moni ajattelee samalla tavalla, niin surija saattaakin jäädä melko yksin.

Yhtä vaikealta tuntuu toisinaan kiittäminen.
Kun olen saanut tukea vaikeassa elämäntilanteessa, surussa, konkreettisissa arjen asioissa, muutossa, lasten hoidossa – muistanko kiittää?

Törmäsin tänä kesänä mökkitontillani Vanamoon ja ystävystyimme välittömästi! Kuinka kauniin herkkä onkaan tämä kukka. Kuin tunteiden tulkiksi luotu.

Tein nämä kortit, jotta edes yksi surija tuntisi jäävänsä vähemmän yksin.
Ja että kiitoksen sanominen olisi edes hieman helpompaa.

Jos pidät näistä korteista ja haluaisit ottaa niitä myyntiin, niin laita viestiä rilla@rillatervonen.fi

Voit myös tilata näitä kortteja omaan käyttöön heti syyskuun puolella!